tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kaikkea ei tarvitse omistaa itse

Tunnustan, minulla on aivan liikaa turhaa tavaraa. Turhan tavaran kerääntyminen alkoi vuonna 2003, jolloin äitini päätti, että minun on aika aloittaa astiasarjan kerääminen, jotta minulla on tarpeeksi astioita kun muutan pois vanhempieni luota. Sain siis rippilahjaksi kasan posliinia Tarpeetonta varmaan sanoa, että tämä astiasarja oli eräältä tunnetulta suomalaiselta posliininvalmistajalta, jonka astiasarjoja suurin osa suomalaisista (naisista) hamstraa kotiinsa. Sain näitä kippoja joulu-, syntymäpäivä- ja valmistujaislahjaksi ainakin kymmenen vuotta. Oli siinä muuttokuormaa, kun viimein muutin.

Äitini tarkoitus oli kyllä hyvä, valmistaa tytär maailmalle. Sääli vain että muuttaessani pois kotoa muutin ulkomaille. Muuttaessani jouduin jättämään suurimman osan tavaroistani vanhemmille, sillä rahtikulujen vuoksi oli turhan kallista raahata posliinia ympäri Eurooppaa. Sirpaleet toki tuovat onnea. Sittemmin Suomeen palattuani olen yrittänyt hankkiutua osasta tästä posliinista eroon, sillä asunnossani ei ole suurta keittiötä, jossa astioita säilyttää. Eikä suurelle astiastolle ole edes käyttöä sillä illalliskutsut olen ulkoistanut ravintolojen ja muiden ammattilaisten hoidettavaksi. Allekirjoittanut kun on hyvä talousasioissa, mutta en ole gourmet-kokki, siksi ravintolapalveluiden käyttäminen mahdollisuuksien mukaan on toistaiseksi ollut edullisempi ratkaisu kuin lisäneliöiden ostaminen kaupungin keskustasta tai kokkaamaan opettelu.


Tavaroilla on aina jonkin verran kuluja niiden ostohetken jälkeen. Astioiden kohdalla nämä kulut ovat siinä mielessä välillisiä, että ne ilmenevät lähinnä säilytys ja ylläpito kuluina. Astioiden kulut näkyvät näppärästi asuntoilmoituksissa:

Keittiö, jossa on paljon säilytystilaa

Säilytystila maksaa aivan samalla tavalla kuin mikä muu tahansa asuinneliö. Tämä ei koske vain keittiötä, vaan myös vaatekaappia, autotallia ja kirjahyllyä sekä hifisysteemiä. Ylläpitokuluissa auto on klassisin esimerkki, sillä tunnettua on, että auton huoltoon saa helposti laitettua paljon rahaa.

Kaikkea ei kuitenkaan ole tarpeellista omistaa itse. Minulla ei ole kykyä tehdä gourmetruokaa, käännyn siis ammattilaisten puoleen illallisten järjestämisessä. Kaikesta kulutuskritiikistä huolimatta, pidän hyvin paljon kauniista tavaroista, mutta koen, että niiden omistaminen ei tuo minulle minkäänlaista lisäarvoa, voin siis ihan hyvin lainata ne. Ystävieni häitä varten vuokrasin juuri luksuslaukun, sillä koen sen omistamisen yhtä viikonloppua varten hieman turhana. Oleellista on että, en kiinnitä rahojani liikaa tavaroihin, jotka eivät tulevaisuudessa tuota minulle mitään. Toki jokaisella on oltava jonkin verran tavaroita, mutta jos et järjestä usein 12 henkilön juhlaillallisia, niin onko niiden astioiden omistaminen välttämätöntä? Tai jos et käy usein iltapukua vaativissa juhlissa, onko sen iltapuvun ostaminen ainoa vaihtoehto?

Ihminen suhtautuu tunteella omistamiinsa esineisiin. Luomme mielikuvia esineiden ympärille, kuvittelemme läheiset ihmiset syömään kansamme juhla-astiastostamme. Kuvittelemme, että esineet tuovat meille kokemuksia. Samanlainen kokemus voi syntyä vaikka et omistaisikaan tavaroita itse. Voit tuntea itsesi kauniiksi vuokrapuvussa, voit lainata catering yritykseltä astiaston ja juhlat voivat silti onnistua. Voit tuntea itsesi rikkaaksi vuokra Audissa ja kantaessasi vuokra Louis Vuittonia.



Kaikkea ei tarvitse omistaa, kokemus ratkaisee. Kokemukset tekevät sinut onnelliseksi.

Translation

Buying and owning stuff won't make you happy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti